Botulinumtoksiini

Botulinumtoksiini on Clostridium botulinumin ja siihen liittyvien bakteerien tuottama erittäin voimakas neurotoksinen aine. Sillä on useita serotyyppejä, A–G, ja ihmisten botulismissa merkittävimpiä ovat tyypit A, B ja E. Toksini esiintyy luonnostaan anaerobisissa oloissa ja voi kontaminoida elintarvikkeita, mistä aiheutuu ruokobotulismin. Haavobotulismi sekä infant botulismus ovat muita muotoja; aikuisten suolistokolonisaatio on harvinainen.

Toimintaperiaate: Botulinumtoksiini on SNARE-proteiinien pilkkomiseen erikoistunut endopeptidaasi. Pilkotut SNARE-proteiinit estävät synapsien välisessä liikenteessä olevan asetyylikoliinin vapautumisen, mikä johtaa lihasheikentymiseen ja pahimmillaan hengitysvaikeuksiin. Toksinilla on sekä hengitysteihin että suureen keskushermostoon ulottuvia vaikutuksia riippuen altistuksesta ja tyypistä.

Sovellukset ja hoito: Hyvin pieninä annoksina sitä käytetään lääketieteellisiin ja kosmeettisiin tarkoituksiin. Tunnetuimpia kaupallisia muotoja ovat Botox, Dysport ja Xeomin. Käyttökohteita ovat muun muassa krooninen migreeni, cervikaalinen dystonia, blepharospasmi, strabismus, spastisuus sekä virtsankontrollin ja liiallisen hikirauhasten toiminnan hoito. Hoitoon liittyy tiukka valvonta; hoitamaton toksinen voi johtaa vakavaan oirekuvaan. Antitoksiinit, kuten HBAT, neutraloivat vapaan toksinin mutta eivät korjaa jo soluissa tapahtuneita vaurioita.

Historia ja säätely: Botulinumtoksiinia tutkittiin 1890-luvulla, ja sen nimi juontuu botulismista sekä "sausage toxin" -käytännön historiallisesta yhteydestä. Toksen tuotantoa ja käyttökäytäntöjä säädellään tiukasti lääketieteellisin ja bioturvallisuuteen liittyvin näkökulmin.