Bittikarttojen

Bittikarttojen, eli rasterikuva-aineiston, käsite kuvaa digitaalista kuvaa, joka koostuu pienistä pisteistä, pikseleistä. Jokainen pikseli tallentaa väriarvon, ja kuvan kokonaisuus muodostuu näiden arvojen yhdistelmästä. Bittikarttojen koko määritellään kuvan leveydellä, korkeudella ja värisyvyydellä (bits per pixel, bpp).

Värisyvyys ja tarkkuus vaikuttavat kuvan yksityiskohtiin. Esimerkiksi 8 bpp - kuvat voivat esittää 256 väriä, kun taas 24 bpp kuvaa miljardeja värejä. Mitä suurempi värisyvyys, sitä tarkempi kuva, mutta sitä suurempi on tiedoston koko ja muistivaatimus.

Yleisimmät bittikarttamuodot ovat BMP, PNG, JPEG, GIF ja TIFF. PNG ja TIFF ovat yleensä lossless-pakkauksia; JPEG käyttää lossy-kompressionia ja soveltuu erityisesti valokuville; GIF tukee animaatioita ja toimii hyvin pienikokoisten grafiikoiden sekä rajoitetun väripaletin kuvissa. Tiedostomuoto vaikuttaa sekä kuvan laadun säilymiseen että tiedoston kokoon.

Toiminta ja rajoitteet: bittikartat ovat käytännöllisiä valokuvien ja yksittäisten grafiikoiden tallentamiseen sekä digitaalisiin käyttöliittymiin, mutta ne voivat olla suuria tiedostoja verrattuna vektorigrafiikkaan. Skaalaaminen suurentaa pixellöitymistä, jolloin kuvan laatu heikkenee; vektorigrafiikka sen sijaan säilyttää terävyyden mittakaavasta riippumatta.

Sovellukset: bittikarttoja käytetään laajasti valokuvissa, verkkosivujen grafiikassa, käyttöliittymäelementeissä ja 3D-tekstuurien tallentamisessa. Ne ovat olennaisia monissa digitaalisen kuvien tuotannon ja esittämisen tehtävissä.