Biogeografisia

Biogeografisia on adjektiivi, jolla viitataan biogeografian ilmiöihin sekä niihin liittyviin alueellisiin kuvauksiin ja prosesseihin. Biogeografia tutkii miten eliölajit ja niiden yhteisöt jakautuvat maapallolla tilassa ja ajassa, sekä miten geologiset ja ilmastolliset tekijät sekä ekologiset vuorovaikutukset muovaavat tätä jakaumaa.

Keskeisiä käsitteitä ovat alueellinen jakauma, endemismi sekä leviäminen ja sopeutuminen. Biogeografia voidaan jakaa historialliseksi ja ekologiseksi: historiallinen biogeografia tutkii lajien menneitä jakaantumisia ja tekijöitä kuten maanosien liikettä sekä muuttuvia yhteyksiä, kun taas ekologinen biogeografia keskittyy nykyisiin alueellisiin kuvioihin ympäristön, ilmaston ja elinympäristöjen vuorovaikutuksessa.

Prosessit kuten plate tectonics ja ilmastonmuutokset ovat muokanneet lajien jaon kautta aikaa. Esimerkkejä biogeografisista ilmiöistä ovat endeemiset lajit saarilla, kuten Galápagossaaret ja Madagaskar, sekä alueelliset faunan ja kasviston erot; toisaalta alueelliset jakautumiset heijastavat sekä historiallisen että ekologisen ajattelun yhteisvaikutusta. Wallace’n viiva kuvaa historiallisen jakauman eroa uuden ja vanhan maailman lajistossa.

Tutkimusmenetelmät yhdistävät fossiiliaineistot, nykyisten lajien DNA- ja genomitiedot sekä GIS- ja tilastolliset mallit lajinjakautumisen syiden ja tulevien muutosten ennustamiseksi. Biogeografia on keskeinen työväline biodiversiteetin suojelussa, ilmastonmuutoksen vaikutusten arvioinnissa sekä ekosysteemipalveluiden ymmärtämisessä.