Biogeografisen

Biogeografia on tieteenala, joka tutkii eliölajien maantieteellistä jakautumista sekä niiden historiallista kehitystä. Biogeografisen tutkimuksen kohteena ovat sekä nykyiset levinneisyyskuviot että ne prosessit, joiden seurauksena ne muodostuvat, muuttuvat tai häviävät ajassa.

Biogeografian tutkimus yhdistää ekologian, evoluution ja geologian näkökulmia. Keskeisiä lähestymistapoja ovat nykytilannetta kuvaavat analyysit, palaeobiogeografia, phylogeografia sekä tilastolliset mallit ja geoinformatiikka, joiden avulla voidaan ymmärtää, miten ilmasto, maaperä, mannerliikkeet ja historialliset tapahtumat vaikuttavat lajien jakautumiseen. Aineiston keruussa yhdistyvät kenttätyö, fossiililähteet ja DNA-analyyttiset menetelmät.

Keskeisiä käsitteitä ovat biogeografiset alueet tai realmit, endeemisyys sekä isolaatio, joka voi syntyä saaristossa, mantereen ja saarten välissä tai eräiden ympäristöjen eriytyessä. Historiallisessa biogeografiassa keskitytään mantereiden ja saarten menneisiin olosuhteisiin sekä tektonisiin tapahtumiin, jotka muokkaavat lajien levinneisyyksiä. Tunnettuja teemoja ovat Wallace’n linjat sekä saari- ja mantereiden biogeografiset erot sekä lajien leviämis- ja eriytymismekanismin vuorovaikutus.

Biogeografian sovellukset ovat luonnonsuojelun suunnittelu, alueiden ja ekosysteemipalvelujen ymmärtäminen sekä ilmastonmuutoksen vaikutusten ennustaminen. Tutkimus tuottaa tietoa siitä, miten biodiversiteetti vastaa ympäristön muutoksiin ja miten suojelu toimenpiteet voidaan kohdentaa tehokkaasti.