Bernesopimuksen

Bernesopimuksen, eli Bernin yleissopimuksen, tarkoituksena on taata kirjallisten ja taiteellisten teosten tekijänoikeuksien suojelu kansainvälisesti sekä edistää oikeuksien vastavuoroista tunnustamista maiden välillä. Sopimus avattiin allekirjoitettavaksi Bernissä, Sveitsissä, 9. syyskuuta 1886, ja sitä on myöhemmin päivitetty useilla määräyksillä. Nykyisin sen hallinnoi World Intellectual Property Organization (WIPO).

Keskeiset periaatteet. Bernen yleissopimus määrää, että teosten oikeudet ovat suojattuja automaattisesti ilman muodollisuuksia ja että ulkomaistenkin teosten omistajat saavat samanlaisen kohtelun kuin maan kansalaiset (national treatment). Vähimmäistason suojan katsotaan olevan tekijän elinikä plus 50 vuotta kuolemasta; useimmat jäsenvaltiot ovat kuitenkin pidentäneet tämän ajan nykykäytäntöihin (esimerkiksi elinikä + 70 vuotta). Sopimus suojaa kirjallisia ja taiteellisia teoksia sekä niiden ilmaisumuotoja, kuten käännöksiä, sovituksia ja muita muokkauksia. Moraaliset oikeudet, kuten oikeus tunnukseen ja teoksen eheyden suojeluun, ovat monissa jäsenmaissa tunnustettuina yhtenä osana suojan piiriä.

Soveltaminen ja vaikutus. Bernen yleissopimus muodostaa kansainvälisen tekijänoikeuslainsäädännön perustan ja vaikuttaa laajalti maiden lainsäädäntöön sekä oikeuskäytäntöön. Sopimus mahdollistaa teosten suojaamisen ilman erillisiä rekisteröintejä, mutta jättää yksityiskohtaiset poikkeukset ja rajoitukset kunkin valtion lainsäädäntöön. Se toimii lisäksi pohjana myöhemmille sopimuksille ja kehitystyölle, kuten TRIPS-sopimukselle, joka vahvistaa ja laajentaa Bernen periaatteita. Bernen yleissopimukseen kuuluu suurin osa maailman valtioista, ja sen velvoitteet ovat yleisesti hyväksytty osa kansainvälistä tekijänoikeusnormistoa.