BJTvahvistinkytkennät

BJT vahvistinkytkennät, eli bipolaaritransistorivahvistinkytkennät, ovat elektronisia piirejä, jotka käyttävät bipolaaritransistoreja (BJT) signaalin vahvistamiseen. Vahvistaminen tarkoittaa signaalin tehon tai amplitudin lisäämistä. Yleisimpiä BJT vahvistinkytkentöjä ovat yhteiskanta (Common-Base), yhteisemitteri (Common-Emitter) ja yhteiskollektori (Common-Collector) kytkennät, joilla jokaisella on omat ominaisuutensa ja käyttötarkoituksensa.

Yhteisemitterikytkentä on yleisin BJT vahvistinkytkentä, koska se tarjoaa sekä jännite- että virtavahvistusta. Sen taajuusvaste on laaja, mutta se on usein epästabiili ilman takaisinkytkentää. Yhteiskantakytkennässä on korkea sisääntuloimpedanssi ja pieni lähtöimpedanssi, ja se soveltuu erityisesti korkeiden taajuuksien vahvistamiseen. Yhteiskollektorikytkennällä, joka tunnetaan myös nimellä emitteriseuraaja, on korkea sisääntuloimpedanssi ja pieni lähtöimpedanssi, ja se sopii hyvin impedanssinmuunnoksiin.

BJT vahvistinkytkentöjen suunnittelussa otetaan huomioon vahvistus, taajuusvaste, impedanssit, tehokulutus ja lineaarityymi. Valitsemalla sopivan kytkennän ja komponentit voidaan toteuttaa erilaisia vahvistintoimintoja. Vahvistinkytkennän toiminta perustuu transistorin kykyyn ohjata suurta virtaa pienemmällä ohjausvirralla tai -jännitteellä.