bipolaaritransistorivahvistinkytkennät

Bipolaaritransistorivahvistinkytkennät eli BJT-vahvistimet hyödyntävät bipolaaritransistoreita signaalin vahvistamiseen. Yleisimpiä kytkentöjä ovat yhteisemitteri, yhteiskollektori ja yhteiskanta. Yhteisemitterikytkentä tarjoaa suuren jännitevahvistuksen ja on siksi yleinen. Se käänteistää tulosignaalin vaihetta. Yhteiskollektorikytkentä, jota kutsutaan myös emitteriseuraajaksi, tarjoaa suuren virranvahvistuksen ja lähes yhden jännitevahvistuksen. Se ei käänteistä signaalin vaihetta ja sen tuloresistanssi on suuri ja lähtöresistanssi pieni, mikä tekee siitä hyvän puskurivahvistimen. Yhteiskantakytkentä tarjoaa suuren jännitevahvistuksen ja suuren lähtöresistanssin. Sen tuloresistanssi on hyvin pieni.

Näiden peruskytkentöjen lisäksi käytetään myös monimutkaisempia yhdistelmiä, kuten differentiaalivahvistimia ja operationaalivahvistimia, jotka hyödyntävät useita bipolaaritransistoreita. Vahvistimen valinta riippuu vaaditusta vahvistuksesta, tulosta ja lähtöominaisuuksista sekä kohinavaatimuksista. BJT-vahvistimien suunnittelussa otetaan huomioon transistorien parametrit, kuormituslinja, luokka (A, B, AB, C) ja taajuusvaste. Luokka A vahvistaa koko signaalikierron, luokka B vain puolikkaan ja luokka AB osan molemmista. Luokka C käyttää vain pienen osan signaalista, mikä tekee siitä tehokkaan radiotaajuussovelluksissa.