Autotransformointi

Autotransformointi, myös tunnettu nimellä autotransformator, on sähkötekniikassa käytetty laite, joka muuntaa vaihtojännitteen suhteellisen pienellä energiahäviöllä. Sen toimintaperiaate perustuu sähkömagneettiseen induktioon, mutta se eroaa perinteisestä transformatorista siinä, että sen primääri- ja sekundaarikäämit ovat osittain yhteydessä toisiinsa. Tämä mahdollistaa jännitteen suuren ja pienentävän sekä vaihe- ja jännitekorotusten hallinnan samassa laitteessa.

Autotransformatorin rakenteessa on yksi käämi, jossa on kolme tai useampia napoja. Näistä yksi toimii primäärikääminä ja loput sekundaarikääminä. Kun vaihtojännite johdetaan käämiin, syntyvä magneettikenttä induktioi jännitteen muissa osissa. Tämän ansiosta laite voi muuntaa jännitteen suhteellisen tehokkaasti, sillä energian siirto tapahtuu osittain suoraan johtimien välityksellä, ei pelkästään magneettisen kentän kautta.

Autotransformatorit ovat suosittuja sovelluksissa, joissa tarvitaan pieniä jännitekorotuksia tai -pienentymiä, kuten teollisuuden prosesseissa, laboratorioissa ja jännitekorotimina. Niitä käytetään myös vaihekorotuksissa, kuten kolmivaihejärjestelmissä, joissa vaiheiden välisiä jännitteitä voidaan säätää. Autotransformatorit ovat kuitenkin vähemmän turvallisia kuin perinteiset transformatorit, sillä primääri- ja sekundaarikäämit ovat sähköisesti yhteydessä toisiinsa, mikä voi aiheuttaa suuremman vaaran sähköiskulta.

Autotransformatorien etuja ovat pienet mitat, alhaiset kustannukset ja tehokas toiminta, mutta niiden haittapuolena on se, että ne eivät eristä primääri- ja sekundaarikäyttöjännitteitä toisistaan. Tämän vuoksi niitä käytetään lähinnä sovelluksissa, joissa turvallisuusvaatimukset eivät ole äärimmäiset.