Autokriiniset
Autokriiniset signaalit ovat solujen viestintämuoto, jossa erittynyt signaalimolekyyli vaikuttaa samaan soluun tai sen lähialueella oleviin soluihin. Tämä tapahtuu, kun ligandi sitoutuu solun omiin reseptoreihin ja käynnistää sisäisen signaaliväylän. Autokriininen viestintä on usein nopea ja paikallinen, ja vaste voi rajoittua juuri kyseiseen soluun tai sen ympäristöön.
Mekanismi ja liganit muodostavat autokriinisen signaalin tyypillisesti kasvutekijöitä, sytokiineja sekä joitakin hormoneja. Signaali on usein paikallinen
Esimerkkejä autokriinisestä signaloitumisesta ovat immunologiassa T-solujen erittämä IL-2, joka voi kiihdyttää oman solunsa proliferaatiota autokriinisesti, sekä
Autokriininen signaloituminen säätelee kehitystä, kudosten homeostaasia sekä immuunivastetta. Se voi kuitenkin edistää patologisia tiloja, kuten syövän
Verrattuna parakriiniseen signaloitumiseen autokriininen viestintä vaikuttaa pääasiassa kyseessä olevaan soluun tai sen lähisoluisiin. Endokriininen signaloituminen puolestaan