Attribuuttikäsitteet

Attribuuttikäsitteet viittaa siihen, miten ominaisuuksia tai piirteitä ymmärretään ja jäsennetään. Käsite on keskeinen psykologiassa, erityisesti sosiaalipsykologiassa ja persoonallisuuspsykologiassa, mutta sitä hyödynnetään myös muilla aloilla, kuten kasvatustieteessä ja johtamisessa. Yksinkertaistetusti attribuuttikäsitteet kertovat, millaisia sisäisiä tai ulkoisia syitä ihmiset olettavat havaittujen käyttäytymisten tai tapahtumien taustalla olevan.

Attribuutio tarkoittaa prosessia, jossa yksilö selittää ja ymmärtää syitä käyttäytymisen takana. Tässä prosessissa tehdään attribuutioita. Attribuutioteoriat pyrkivät kuvaamaan, miten näitä syitä tyypillisesti haetaan ja millaisia virhepäätelmiä tai vinoumia prosessissa esiintyy. Keskeisiä erotteluja ovat sisäiset (dispositionaaliset) ja ulkoiset (tilanneperäiset) attribuutiot. Sisäinen attribuutio kohdistaa syyn henkilön omiin ominaisuuksiin, kuten kykyihin tai persoonallisuuteen, kun taas ulkoinen attribuutio selittää asian ulkoisilla tekijöillä, kuten ympäristöllä tai sattumalla.

Attribuuttikäsitteisiin liittyy usein myös tutkija-havaitsija-vinouma, jossa havaitsija selittää toisen ihmisen käyttäytymistä useammin sisäisillä syillä, kun taas omaa käyttäytymistään selitetään ulkoisilla tekijöillä. Toinen merkittävä käsite on perusattribuutiovirhe, joka tarkoittaa taipumusta yliarvioida sisäisten tekijöiden merkitystä toisten käyttäytymisessä. Attribuuttikäsitteiden ymmärtäminen auttaa hahmottamaan sosiaalista vuorovaikutusta ja ihmisten välistä ymmärrystä.