Asevelvollisuuden

Asevelvollisuus on valtion vaatima velvollisuus, jonka perusteella kansalaiset voivat joutua sotilaalliseen palvelukseen tai suorittamaan vaihtoehtoisen siviilipalveluksen. Se perustuu usein lainsäädäntöön, kuten asevelvollisuuslakiin, ja sen tavoitteena on turvata maan puolustuskyky sekä edistää kansalaisten yhteiskunnallista sitoutumista. Asevelvollisuus voi olla pakollinen tai kaikkia koskeva yleinen asevelvollisuus, tai se voi käytännössä koskea vain tiettyjä ryhmiä sekä sisältää vapaaehtoisen lisäpalveluksen mahdollisuuden.

Maanpuolustuksen piirissä asevelvollisuus merkitsee yleensä rekrytoinnin, koulutuksen ja varsin palvelusajan suorittamisen. Palveluksen kesto sekä paikkakunta ja tehtävät vaihtelevat maittain, sekä palvelusmuodon mukaan (esimerkiksi sotilaallinen palvelus tai siviilipalvelus). Prosessi voi sisältää kutsunnan, sijoittamisen varuskuntaan ja koulutuksen sekä tämän jälkeen kuntakohtaisen palvelusajan suorittamisen. Palveluksen jälkeen yksilö voi siirtyä reserviin ja osallistua harjoituksiin.

Poikkeukset ja vaihtoehdot voivat sisältää terveydelliset esteet, opiskelun tai perhesyyt poikkeuksineen sekä kannanotot aseellista palvelusta vastaan, jolloin tarjotaan siviilipalvelus tai muu vaihtoehtoinen palvelu. Monissa maissa keskustellaan sukupuolineutraaleista käytännöistä, kustannuksista sekä puolustuskyvyn ylläpidosta; osa maista siirtynyt täysin vapaaehtoiseen armeijaan, toiset pitävät yllä jonkinlaista asevelvollisuutta.

Suomessa asevelvollisuus on perinteisesti ollut miesten velvollisuus, ja naiset voivat hakeutua vapaaehtoisesti palvelukseen. Siviilipalvelus on vaihtoehto aseelliselle palvelulle siinä tapauksessa, että henkilö kieltäytyy aseellisesta toiminnasta. Lainsäädäntöä noudatetaan varusmiesten koulutuksessa, suorituspaikoissa ja reserviin siirtymisessä, ja palvelusaika sekä tehtävät määräytyvät alueellisesti ja tarpeen mukaan.