Asevelvoitteista

Asevelvoitteista viittaa Suomen puolustusjärjestelmän velvoitteeseen, jossa sotilaallinen palvelus tai siviilipalvelus on suoritettava tietyin edellytyksin. Järjestelmä perustuu asevelvollisuuslakiin sekä siviilipalveluslakiin, ja sen keskiössä on kansalaisten kyky ja tahto osallistua maanpuolustukseen. Velvollisuus kohdistuu yleensä Suomen kansalaisiin, ja miespuoliset henkilöt saavuttavat asevelvollisuusiän, jonka jälkeen he voivat saada kutsun palvelukseen. Naisille asevelvollisuus ei ole pakollinen, vaan palvelus on mahdollista vapaaehtoisesti.

Lainsäädäntö säätelee, kuka on velvollinen, miten palvelus järjestetään ja millaisia poikkeuksia voidaan myöntää. Sotilaallinen palvelus suoritetaan yleensä puolustusvoimien organisoimana, kun taas henkilöille, jotka toteuttavat vakaumuksensa vuoksi vakaumuksellista vastapuoltaen, on mahdollisuus suorittaa siviilipalvelus. Asevelvollisuuslaki ja siviilipalveluslaki määrittelevät myös erilaiset lykkäykset, vapautukset sekä palvelusaikojen puitteet, joita voidaan soveltaa esimerkiksi koulutuksen, terveyden tai muiden harkittujen syiden perusteella.

Prosessi alkaa kutsusta, johon liittyy mahdollisuus terveydentilan varmistamiseen ja palveluskelpoisuuden arviointiin. Palvelusaika vaihtelee sekä palvelusmuodon että yksilön tilanteen mukaan ja yleensä mitataan kuukausissa. Siviilipalvelus on vaihtoehto niille, joilla vakaumukselliset syyt estävät sotilaallisen palveluksen suorittamisen.

Nykytilassakin asevelvollisuus muodostaa perus- ja kriittisen osan Suomen puolustusvalmiudesta, vaikka naisten osallisuus ja vapaaehtoisuus ovat yleistyneet. Asevelvoitteista käytävä julkinen keskustelu liittyy sekä maanpuolustuksen tarpeisiin että yhteiskunnan muuttuviin arvoihin ja turvallisuusnäkökulmiin.