siviilipalveluslakiin

Siviilipalveluslakiin viittaa Suomessa laki siviilipalveluksesta. Se säätelee siviilipalvelusta, joka on vaihtoehto asevelvollisuudelle. Siviilipalvelus koskee miehiä, jotka uskonnollisen tai muun vakaumuksensa vuoksi eivät voi suorittaa aseellista palvelusta. Palveluksen kesto on yleensä pidempi kuin asepalveluksen. Siviilipalveluksessa olevat suorittavat tehtäviä yhteiskunnallisesti merkittävissä organisaatioissa, kuten sairaaloissa, vanhainkodeissa tai muissa sosiaalipalveluyksiköissä. Laki määrittelee tarkemmin palvelukseen pääsyn edellytykset, palvelustehtävät, palveluksen suorittamisen ja palveluksen aikaiset oikeudet ja velvollisuudet. Myös siviilipalveluksen keskeyttämiseen, lomaan ja vapauttamiseen liittyvät säännökset sisältyvät lakiin. Siviilipalveluslaki on osa laajempaa asevelvollisuutta koskevaa lainsäädäntöä ja sen tavoitteena on varmistaa, että kaikki asevelvollisuusikäiset miehet suorittavat lakisääteisen velvollisuutensa yhteiskunnan hyväksi. Lakiin on tehty historian saatossa useita muutoksia, jotka ovat heijastelleet yhteiskunnan muutoksia ja käsityksiä palveluksesta. Lain tarkoituksena on taata perustuslain mukainen yhdenvertaisuus ja mahdollistaa vakaumusten huomioiminen.