Asetusnormeissa

Asetusnormeissa viittaa settiisi normatiivisia säännöksiä, jotka ovat osa asetuksissa ilmaistuja sääntöjä. Asetus on lainsäätävälla valtuutuksella annettu hallinnollinen säädös, jonka tarkoituksena on täsmentää ja toteuttaa lain yleisiä tavoitteita käytännössä. Asetusnormit sitovat sekä julkisia toimijoita että yksityisiä koskien esimerkiksi velvoitteita, kiellot, määritelmiä, menettelysääntöjä, muodollisia vaatimuksia ja täytäntöönpanon menettelyjä.

Asetusnormien muodostuminen perustuu lakiin. Laki antaa valtuutuksen säätää tarkempia sääntöjä, mutta asetukset eivät saa ylittää kyseisen lain tai perustuslain rajoja. Asetusnormit ovat osa oikeuslähdejärjestyksen alempia kerroksia; ne täydentävät yleislakeja ja täydentävät lainsäädännön tarkoitusta. Niiden on oltava yhdenmukaisia ja niiden vaikutusalue, soveltamisja ja menettelyt on määriteltävä selkeästi. Virheellisesti laaditut asetukset voivat olla pätemättömiä tai oikeudellisesti kehnon.

Asetusnormit ovat sitovia ja ne voidaan valvottavasti sekä hyväksikäytössä että rikkomisen seurauksissa. Käytännössä niiden voimaantulo ja soveltaminen voidaan toteuttaa säädöskokoelman kautta ja Finlexin julkaisun avulla, josta ne ovat saatavilla sekä julkaisuajankohtana että voimaantulopäivänä. Asetusnormit voivat koskea yleisesti esimerkiksi vero- ja hallintomenettelyjä, ympäristö- ja turvallisuusvaatimuksia sekä terveydenhuolto- ja koulutusalojen säädöksiä.

Näin ollen asetusnormeissa tarkoittaa asetuksissa ilmeneviä sitovia sääntöjä, jotka tulkitaan ja sovelletaan näiden asetusten toimeenpanossa osana Suomen lainsäädäntöä.