Arviointikäsitykset

Arviointikäsitykset viittaavat erilaisiin tapoihin ymmärtää ja toteuttaa arviointia. Ne vaikuttavat siihen, mitä, miksi ja miten jotakin arvioidaan. Yleisesti ottaen arviointikäsitykset voidaan jakaa karkeasti kahteen pääluokkaan: perinteisiin ja konstruktivistisiin.

Perinteisessä arviointikäsityksessä korostuu usein opettajan rooli arvioijana, joka mittaa ja luokittelee oppilaiden suorituksia. Arviointi on tyypillisesti summatiivista, eli se keskittyy oppimisen lopputuloksen arviointiin esimerkiksi kokeiden tai testien avulla. Tavoitteena on usein eriyttää oppilaat heidän osaamisensa perusteella. Tiedon katsotaan olevan objektiivista ja siirrettävissä opettajalta oppilaalle.

Konstruktivistisessa arviointikäsityksessä arviointia pidetään jatkuvana prosessina, joka tukee oppimista. Arvioinnin keskiössä on oppilaan oma aktiivisuus ja tiedon rakentaminen. Arviointi on usein formatiivista, eli sen tarkoituksena on antaa palautetta oppimisprosessin aikana ja auttaa oppilasta kehittymään. Tässä näkemyksessä korostuvat oppilaan itsearviointi ja vertaisarviointi. Arvioinnissa otetaan huomioon myös oppilaan yksilöllinen kehitys ja moninaiset oppimistavat. Arviointikäsityksen valinta vaikuttaa vahvasti opetuksen käytäntöihin ja oppimiskokemukseen.