Artikulatoriset

Artikulatoriset (artikulaation) ovat kielitieteellinen käsite, joka viittaa äänteiden muodostukseen käytettyihin puhe-elimiin sekä näiden elinten vuorovaikutukseen äänteen synnyssä. Artikulaation tutkimus tarkastelee sekä paikan että tavan, jolla ilmavirta ja ääni muotoutuvat.

Puhe-elimet, joita artikulaatiossa käytetään, ovat muun muassa huulet, kieli (kielen kärki, etu- ja takaosa sekä dorsum), hampaat, kitalaki, pehmeä suulaki ja kurkussa sijaitseva glottis (kurkunkansi). Nämä elimet muodostavat äänteen paikan; niiden asento ja liike yhdessä määrittävät, millainen äänne syntyy.

Artikulaation paikka kuvaa, missä elimessä äänne muodostuu: bilabiaalinen (huulien välinen), labiodentaalinen (huulien ja hampaiden välinen), interdentaalinen (kielen kärki hampaan välistä), alveolaarinen, post-alveolaarinen, palataali, velaarinen ja glottaalinen. Artikulaation tapa osoittaa, miten ilmavirta sulkeutuu tai ohjautuu: plosiivinen (stoppi), frikatiivinen, nasaalinen sekä aproksimantti.

Artikulatorisia piirteitä käytetään kielitieteessä kuvaamaan äänteiden luokittelua ja vertailua. Yleisimmät piirteet ovat esimerkiksi [±sonorant], [±voiced], [±nasal], sekä [±round], [±labial], [±coronal]. Piirteiden avulla voidaan analysoida äänteiden vastineita eri kielissä ja tukea puheentunnistusta sekä kielten opetusta ja puhetta koskevaa diagnostiikkaa.