Antikoagulanttilääkkeet

Antikoagulanttilääkkeet, jotka tunnetaan myös veren hyytymistä estävinä lääkkeinä, ovat lääkeaineita, jotka hidastavat tai estävät veren hyytymisprosessia. Niiden pääasiallinen käyttötarkoitus on ehkäistä tai hoitaa veritulppia, jotka voivat johtaa vakaviin terveysongelmiin, kuten sydäninfarktiin, aivohalvaukseen tai keuhkoemboliaan.

Näitä lääkkeitä käytetään monissa tilanteissa. Trombosyyttien aggregaatiota estäviä lääkkeitä, kuten aspiriinia ja klopidogreeliä, käytetään usein sydän- ja verisuonitautien ehkäisyyn, erityisesti potilailla, joilla on ollut aiemmin sydäninfarkti tai aivohalvaus. K-vitamiinin antagonisteihin, kuten varfariiniin, kuuluu vanhempia, mutta edelleen käytettyjä antikoagulantteja, jotka vaikuttavat maksan kykyyn tuottaa hyytymistekijöitä. Niiden annostelu vaatii tarkkaa seurantaa.

Uudemmat suorien oraalisten antikoagulanttien (NOAC) ryhmään kuuluvat lääkkeet, kuten dabigatraani, rivaroksabaani, apiksabaani ja edoksabaani, ovat tulleet yhä suositummiksi niiden ennustettavamman vaikutuksen ja vähäisemmän seurannan tarpeen vuoksi. Näitä käytetään yleisesti eteisvärinäpotilailla ja syvien laskimotukosten hoitoon ja ehkäisyyn. Hepariinit, jotka annostellaan yleensä pistoksena, ovat nopeavaikutteisia ja niitä käytetään usein akuuteissa tilanteissa, kuten sairaalassa olevilla potilailla tai leikkausten jälkeen.

Antikoagulanttilääkkeisiin liittyy merkittävin haittavaikutus, joka on lisääntynyt verenvuotoriski. Siksi on tärkeää, että potilaat noudattavat tarkasti lääkärin ohjeita ja raportoivat kaikista epätavallisista verenvuodoista tai mustelmista. Lääkkeiden käyttöön voi liittyä myös yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden tai joidenkin ruoka-aineiden kanssa.