Antikoagulaatiolääkitys

Antikoagulaatiolääkitys viittaa lääkehoitoon, jonka tarkoituksena on estää tai vähentää veren hyytymistä. Antikoagulantteja käytetään useiden sairauksien ja tilojen hoidossa, joissa on kohonnut tukosriski. Tällaisia tiloja ovat esimerkiksi eteisvärinä, syvä laskimotukos, keuhkoembolia ja sydämen tekoläpät. Lääkitys vähentää tromboosien, eli verihyytymien, muodostumisen todennäköisyyttä verisuonissa.

Antikoagulantteja on kahta pääryhmää: suoraan vaikuttavat oraaliset antikoagulantit (DOAC) ja K-vitamiinin antagonistit (esim. varfariini). DOAC-lääkkeet ovat yleistyneet niiden helppokäyttöisyyden ja vähäisempien vuorovaikutusten vuoksi. K-vitamiinin antagonistien käyttö vaatii säännöllistä INR-arvon seurantaa verikokein, jotta lääkkeen annostus pysyy oikeana.

Antikoagulaatiolääkityksen merkittävin haittavaikutus on verenvuotoriski. Verenvuoto voi olla lievää, kuten mustelmien muodostumista, tai vakavaa, kuten sisäisiä verenvuotoja. Siksi lääkityksen aloittamisesta ja seurannasta vastaavat aina terveydenhuollon ammattilaiset. Potilaita ohjeistetaan huolellisesti lääkityksen oikeasta käytöstä, ruokavaliosta (etenkin K-vitamiinin saantiin liittyen K-vitamiinin antagonistien kohdalla) ja mahdollisista vuoto-oireista. Lääkityksen lopettamista tai annoksen muuttamista ei saa tehdä ilman lääkärin ohjeistusta.