Antikoagulaatiolääkityksen

Antikoagulaatiolääkitys, eli veren hyytymistä estävä lääkitys, on joukko lääkkeitä, joita käytetään ehkäisemään veritulppien muodostumista ja kasvua verisuonissa. Nämä lääkkeet eivät liuota olemassa olevia hyytymiä, mutta ne vähentävät hyytymisprosessia, jolloin elimistön omat mekanismit voivat vähitellen purkaa muodostuneen hyytymän. Antikoagulaatiolääkitystä käytetään useiden sairauksien hoidossa ja ehkäisyssä, kuten eteisvärinässä, syvässä laskimotukoksessa, keuhkoveritulpassa ja sydämen tekoläppien yhteydessä.

Yleisimpiä antikoagulaatiolääkkeitä ovat varfariini ja uudemmat suoravaikutteiset oraaliset antikoagulantit (DOAC:t), kuten dabigatraani, rivaroksabaani, apiksabaani ja edoksabaani. Varfariini on K-vitamiinin vastavaikuttaja, jonka vaikutusta seurataan säännöllisesti INR-arvolla. DOAC:t ovat usein helpompia käyttää, koska ne eivät yleensä vaadi rutiinimaista seurantaa eivätkä reagoi yhtä herkästi ruokavalion ja muiden lääkkeiden kanssa. Parenteraalisesti, eli pistoksena annettavia antikoagulantteja, kuten hepariinia ja pienimolekyylisiä hepariineja, käytetään yleensä akuuteissa tilanteissa tai kun oraalinen lääkitys ei ole mahdollista.

Antikoagulaatiolääkityksen merkittävin haittavaikutus on verenvuotoriski. Siksi on tärkeää noudattaa tarkasti lääkärin ohjeita lääkkeen annostelusta ja olla tietoinen verenvuotohälytysmerkeistä, kuten mustelmista, nenäverenvuodoista tai verestä virtsassa tai ulosteessa. Myös eri lääkkeiden yhteisvaikutukset ja tietyt ruoka-aineet voivat vaikuttaa lääkkeen tehoon, ja näistä on syytä keskustella hoitavan lääkärin kanssa.