eteisvärinässä

Eteisvärinä on yleinen sydämen rytmihäiriö, jossa eteisten sähköinen aktiviteetti on epäkoordinoitunut. Tämä johtaa epäsäännölliseen ja usein nopeaan kammiotason vasteeseen, mikä aiheuttaa säännöllisesti muuttuvan sydämen lyöntimäärän. Eteisvärinä voi esiintyä kaikenikäisillä, mutta sen ilmaantuvuus kasvaa iän myötä sekä erilaisten sydän- ja verenkiertoelinten riskitekijöiden mukaan.

Luokituksessa erotetaan paroksismaalinen (ohimenevä), pysyvä sekä pitkäkestoisesti pysyvä eteisvärinä. Oireet vaihtelevat: osa potilaista on oireettomia, toiset kokevat sydämentykytyksiä, hengenahdistusta, väsymystä tai rintakipua. Rytmin epäsäännöllisyyden aste voi heijastua arkeen ja suorituskykyyn.

Diagnoosi perustuu 12‑lead EKG:iin, jossa rytmi on epäsäännöllinen ja P‑aallot puuttuvat. Joissakin tapauksissa nähdään epätyypillisiä f‑aaltomuotoja. Diagnoosia tukee Holter- tai tapahtumamittaus sekä oireiden ajalta tehty tallennus. Tutkimukset voivat sisältää sydämen rakenteen ja toiminnan ultraäänitutkimuksen (ECHO).

Hoitoa harkitaan rate control -teknikoilla; rytmin palauttaminen voidaan pyrkiä sähköisesti kardioversiolla tai rytmihäiriölääkkeillä. Katetroimallinen ablaatio voi olla vaihtoehto. Veren hyytymisen ehkäisy on keskeistä: riskin perusteella aloitetaan antikoagulaatio, useimmiten NOAC/DOAC-lääkkeenä tai varfariinina. Yksittäinen aspirin-hoito on harvoin suositeltavaa yksinään.

Elämäntapamuutokset, säännöllinen seuranta ja hoitosuunnitelman noudattaminen ovat tärkeitä. Verenpaineen, painon ja kilpirauhasen toiminnan hallinta sekä alkoholin käytön kohtuullinen määrä voivat vähentää AF:n pahenemisvaiheita. AF itsessään lisää aivohalvauksen riskiä, jonka minimoimiseksi asianmukainen hoito on oleellista.