Antigeenitesti

Antigeenitesti on diagnostinen menetelmä, joka havaitsee viruksen proteiineja, tavallisesti nucleoproteiinia (N-proteiini) tai muita rakenteellisia proteiineja. Testi on suunniteltu antamaan tulos nopeasti, usein 15–30 minuutissa, ja sitä käytetään sekä terveydenhuollon paikoissa että kotikäytössä. Antigeenitestejä on käytetty laajasti virustaudeissa kuten SARS-CoV-2: n diagnosoinnissa sekä muissa viruksissa.

Mekanismi ja näytteenotto: useimmat antigeenitestit perustuvat immunoassay-tekniikkaan, usein niin sanottuun lateral flow -muotoon. Näyte otetaan yleensä nenästä tai kurkusta; joissain malleissa on vaihtoehtoja kotikäyttöön. Testi reagoi kohdennetuihin viruksen proteiineihin ja tulos näkyy visuaalisesti tai laitteellisesti.

Tulosten tulkinta ja käyttö: positiivinen tulos viittaa suurella todennäköisyydellä aktiiviseen infektion olemassaoloon. Negatiivinen tulos ei kuitenkaan poissulje infektiota; herkkyys voi olla alhaisempi kuin RT-PCR -testeillä, erityisesti oireettomilla tai matalan virusten määrän vaiheessa. Tämän vuoksi epäiltyyn infektiin tai altistumiseen liittyvissä tilanteissa negatiivinen tulos voidaan varmistaa RT-PCR-testillä.

Rajoitukset: antigeenitestien suurin etu on nopeus ja helppous, mutta ne voivat antaa vääriä negatiivisia tai harvinaisia vääriä positiivisia tuloksia. Tarkkuus riippuu testin valmistajasta, näytteen oikeasta otosta ja infektion vaiheesta. On tärkeää noudattaa ohjeita ja suosituksia tulkinnan ja mahdollisen vahvistusmittauksen osalta.

Käyttö ja vaikutukset: antigeenitestejä käytetään laajalti terveydenhuollon tarpeisiin sekä kotitestauksessa, erityisesti tilanteissa, joissa nopea päätös eristämisestä tai kontaktiseurannasta on tärkeä. Ne täydentävät RT-PCR-testausta tarjoamalla nopean ensiarvioinnin esimerkiksi sairastuneiden tai altistuneiden seulonnassa.