Anglikaanisuudella

Anglikaanisuus on kristillinen uskonnollinen perinne, joka juontaa juurensa Englannin kirkosta ja sen kehityksestä 1500-luvulla. Se syntyi Henry VIII:n aikana, kun Englannin kuningas erosi paavillisen kirkon alaisuudesta ja perusti Englannin kirkon (*Church of England*). Tämän jälkeen anglikaaninen kirkko kehittyi omaksuttaen sekä katolisen että protestanttisen perinteen elementtejä, mikä tekee siitä eklektisen ja monimuotoisen uskonnollisen liikkeen.

Anglikaanisuuden perusta on *Anglikaaninen uskonnoussopimus* (*Thirty-Nine Articles*), joka määrittelee sen oppia. Se korostaa Raamatun merkitystä, sakramenttien merkitystä ja kirkon hierarkkista rakenne. Anglikaaninen kirkko tunnetaan myös *via media* -polusta, eli keskitien etsinnästä katolisen ja protestanttisen välillä. Se hyväksyy muun muassa pappeuden ja messun, mutta ei katolisia dogmeja, kuten pyhimyspalvontaa tai paavin ylivallan.

Anglikaanisuutta harjoitetaan laajalti maailmalla, erityisesti Iso-Britanniassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa ja Afrikassa. Se on jaettu useisiin kansallisiin kirkkoihin, kuten Englannin kirkkoon, Skotlannin episkopaalikirkkoon ja Yhdysvalloissa toimivaan Episkopaaliseen kirkkoon. Anglikaaninen kirkko on myös osa maailmanlaajuista anglikaanista yhteisöä, joka koostuu yli 80 kansallisesta kirkosta.

Anglikaaninen uskonto korostaa persoonallista uskoa, hyväntekeväisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Sen jumalanpalvelukset ovat usein muodollisia ja sisältävät runsaasti liturgiaa, kuten psalmien laulamista, katekismusta ja sakramenttien käyttöä. Anglikaanisuus on myös tunnettu avoimuudestaan ja ekumeenisista ponnisteluistaan muiden kristillisten kirkkojen kanssa.