Ammattitautilainsäädäntöä

Ammattitautilainsäädäntöä tarkoitetaan Suomessa niitä lakeja, säädöksiä ja ohjeita, jotka koskevat ammattitauteja—sairauksia, jotka johtuvat työpaikalla esiintyvistä altistumisista tai työolosuhteista. Ammattitauti voi syntyä kemiallisista, fyysisistä, biologisista tai psykologisista riskitekijöistä sekä toistuvista rasitteista. Lainsäädäntö määrittelee, milloin sairaus katsotaan ammattitudiksi ja miten sitä ehkäistään sekä kohdellaan oikeudellisesti.

Säädännön tavoitteena on sekä ehkäistä ammattitauteja että turvata työntekijöiden oikeudet korvauksiin. Se määrittelee tunnistamisen kriteerit, korvausten sisällön ja keston sekä mahdolliset kuntoutus- ja pysyvän haitan korvaukset. Lisäksi lainsäädäntö ohjaa, miten lääketieteellinen todentaminen ja työperäisen altistuksen arviointi tulisi toteuttaa.

Prosessi ja vastuut: työnantajilla on velvollisuus tehdä riskien arviointi, toteuttaa ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ja seurata työolosuhteita sekä tehdä yhteistyötä työterveyshuollon kanssa. Kun työntekijä sairastuu, terveydenhuollon ammattilaiset voivat arvioida sairauden yhteyttä työhön ja hakemukset korvauksiin käsitellään asianmukaisessa järjestelmässä. Päätökset ovat yleensä muutoksenhakuoikeudellisia.

Järjestelmä on osa laajempaa työturvallisuus- ja sosiaaliturvajärjestelmää ja kytkeytyy kansalliseen etuuslainsäädäntöön sekä kansainvälisiin sopimuksiin ja EU-ohjeisiin. Lisäksi ammattitautilainsäädäntöä kehitetään jatkuvasti uusien tutkimustietojen ja teknisten ratkaisujen myötä, jotta sekä ehkäisy että korvaaminen paranisivat.