Ambulansseja

Ambulanssi on liikennöivä lääketieteellinen yksikkö, jonka tehtävänä on vastata hätätilanteisiin, antaa prehospitala hoitoa ja kuljettaa potilaat sairaalahoitoon. Ambulanssien varusteet ja henkilöstö mahdollistavat ensiavun, elvytystoimet sekä potilaan tilan ylläpidon matkan aikana. Tyypillisiä varusteita ovat hapen toimitukseen soveltuvat järjestelmät, defibrillaattori, potilaan monitorointi- ja nestehoitoa varten käytettävät laitteet sekä immobilisointivälineet.

Ambulanssitoimintaa järjestetään yleensä BLS- ja ALS-yksiköiksi. Perusambulanssissa työskentelee kaksi ensihoidon ammattilaista (esim. ensihoitaja tai hoitaja sekä kuljettaja). Tehohoitoambulansseissa on laajemmat hoitovälineet ja mahdollisuus kehittyneempään elintoimintojen tukemiseen; niissä voi olla lisähenkilöstö sekä potilaan tilan mukaan useampi hoitaja tai lääkäri. Lisäksi on olemassa erityyppisiä kuljetus- ja tehohoitoon suunnattuja yksiköitä.

Toiminta käynnistyy hätäkeskuksen kautta: hätäilmoitus välittää tiedot, ja ambulanssi lähtee paikan päälle kiireellisessä tapauksessa sinivaloilla ja sireenillä. Matkan aikana potilasta hoidetaan ja tilaa seurataan: hengitystukea, kipulääkitystä, nestehoitoa sekä mahdollisia elvytys- tai muita hätätoimia annetaan tarpeen mukaan. Tavoitteena on turvata potilaan tila ja siirtää hänet asianmukaiselle hoitopaikalle.

Ambulanssit ovat olennainen osa yleistä pelastus- ja terveydenhuoltoa. Toimintaa säädellään kansallisilla ja eurooppalaisilla standardeilla, ja henkilöstö saa koulutuksensa alan vaatimusten mukaan. Suomessa ambulanssit voivat olla kunnallisten, yhdistysten tai yksittäisten palveluntarjoajien ylläpitämiä, ja ne toimivat yhteistyössä sairaaloiden kanssa.

---