Altistumisriski

Altistumisriski tarkoittaa sitä todennäköisyyttä, että henkilö altistuu vaaralliselle tekijälle työ- tai elinympäristössään ja että altistus saattaa johtaa terveyshaittoihin. Altistuminen kuvaa tapahtumaa tai tilannetta, kun taas riski kuvaa tätä altistumisen mahdollisten seurausten vakavuutta ja todennäköisyyttä. Altistumisriski on usein määritelty suhteessa vaaran luonteeseen, altistumisen määrään ja altistusajan pituuteen.

Faktoreita, jotka vaikuttavat altistumisriskiin, ovat vaaran luonne ja sen pitoisuus, altistumisen kesto ja nopeus, altistusreitit (esim. hengitys, iho, ruoansulatuskanava), sekä yksilölliset tekijät kuten ikä, terveydentila ja herkkyys. Myös työskentelytavat, lämpötila ja ympäristöolosuhteet voivat vaikuttaa riskiin.

Arviointi ja mittaus perustuvat vaaran tunnistamiseen ja altistumisen arviointiin. Työelämässä käytetään muun muassa työntekijöiden altistumisen raja-arvoja (kuten ilmaisimia työperäisille raja-arvoille) sekä mittauksia ilmasta, henkilökohtaisista suojauksista ja mahdollisesta biologisesta seurannasta. Riskin luonne ja suuruus voidaan määrittää annos-vastaus -näkökulmasta ja riskinarvioinnin avulla.

Hallinta seuraa hierarkiaa: poisto tai korvaaminen, tekniset ja organisatoriset suojatoimenpiteet, hallinnolliset toimenpiteet sekä asianmukainen henkilösuojaus. Sääntely ja standardit edellyttävät usein riskinarviointia ja sen dokumentointia; yleisiä kohdealoja ovat kemikaalit, melu, säteily, biologiset tekijät ja asbesti. Jatkuva seuranta ja parantaminen ovat olennaisia.