Altistumisprosessi

Altistumisprosessi tarkoittaa sitä, miten ja millä tavoin yksilö joutuu kosketuksiin haitallisen tai riskin aiheuttavan aineen tai tekijän kanssa. Altistus voi olla ulkoista, jolloin henkilö on vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, tai sisäistä, jolloin aine pääsee elimistöön esimerkiksi hengityksen, ruoanjohdosta tai ihon kautta. Altistuminen voidaan olla akuuttia tai kroonista.

Altistumiseen vaikuttavat tekijät ovat muun muassa pitoisuus tai annosnopeus, altistumisen kesto ja taajuus sekä altistusreitti (inhalaatio, suun kautta, dermaalinen). Myös aineen fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet (haihtuvuus, liukoisuus, pysyvyys) sekä yksilölliset tekijät (ikä, terveydentila, genetiikka) vaikuttavat. Lähde ja väliaine – esimerkiksi ilma, vesi tai ruoka – sekä ihmisen elinympäristö määrittävät, miten voimakasta altistus on.

Käytännössä altistuminen jaetaan ulkoiseen ja sisäiseen altistukseen. Ulkoisen altistuksen mittaamisessa käytetään ympäristömittauksia ja mahdollisesti henkilökohtaisia mittareita. Sisäisen altistuksen määrää imeytyminen, jakautuminen, metabolian ja erittyminen; biomonitorointi (veri, virtsa) voi antaa suoraa tietoa elimistön altistuksesta ja aineiden biologisista merkeistä.

Riskinarvioinnissa altistus yhdistetään haittavaikutuksiin. Tavoitteena on vähentää terveysriskit minimoimalla altistusta. Tämä saavutetaan teknisillä ja organisatorisilla toimenpiteillä, kuten ilmanvaihdon parantamisella, suojavarusteilla sekä koulutuksella ja ohjeistuksella. Säädöksissä on asetettu altistumisen raja-arvoja, jotka toimivat referensseinä työ- ja elinympäristöissä.