Altistumisjakson

Altistumisjakso tarkoittaa aikaa, jonka aikana henkilö tai ihmisryhmä on altistunut haitalliselle tekijälle, kuten kemialliselle aineelle, säteilylle, melulle tai biologiselle tekijälle. Se on keskeinen käsite ympäristö- ja työterveydessä sekä epidemiologiassa, koska vaihtelevat keston ja altistustason yhdistelmät vaikuttavat turvallisuus- ja terveysriskien suuruuteen.

Altistumisjaksoa voidaan luokitella eri tavoin. Akuutti altistuminen tarkoittaa lyhytaikaista, usein kauempana pitkäaikaisista vaikutuksista, ja se voi tapahtua yhdellä tai useammalla altistuskerralla. Krooninen altistuminen tarkoittaa pitempiaikaista altistumista, joka voi kestää viikoista kuukausiin tai jopa vuosia. On myös episodisia tai toistuvia altistumisia, jolloin altistuksen kesto ja tauot vaihtuvat.

Riskinarvioinnissa kokonaisannos määräytyy sekä altistumisen voimakkuuden että keston perusteella. Esimerkiksi kemiallisten aineiden turvallisuusarvioinneissa käytetään usein aikaa painavaa mittaria: työperäisissä altistuksissa annokset esitetään 8-tunnin aikapainotettuna keskiarvona (time-weighted average, TWA), ja lyhytaikaisille poikkeamille voidaan asettaa lyhytaikaisia rajoja (STEL). Tämä korostaa, miten sekä pitoisuus että kesto vaikuttavat terveysriskeihin.

Altistumisjakson mittaaminen ja hallinta perustuvat sekä ympäristö- että biomonitoringiin. Mittauksia voivat olla ympäristön mittaukset, henkilökohtaiset dosimetrit, sekä biologinen seuranta aineiden tai niiden metaboliittien havaitsemiseksi. Riskienhallinta tähtää altistumisajan lyhentämiseen ja altistumisen voimakkuuden pienentämiseen teknisillä ratkaisuilla, työtavoitteiden muutoksilla ja suojavarusteilla.