Altistumisarvio

Altistumisarvio on prosessi, jossa arvioidaan yksilön tai väestön altistuminen haitalliselle tekijälle, kuten kemialliselle aineelle, biologiselle tekijälle tai fysikaaliselle riskitekijälle. Tavoitteena on ymmärtää, kuinka suurta altistus on, millaisia reittejä kautta sitä tapahtuu ja milloin altistuminen on kertaluontoinen tai toistuva, jotta voidaan arvioida terveysriskit ja ohjata riskienhallintaa.

Menetelmät yhdistävät mittauksia, mallintamista ja taustatietoa. Ulkoiset mittaukset katavat ympäristön pitoisuudet ilmassa, vedessä tai elintarvikkeissa sekä työympäristön olosuhteet. Biomonitorointi mittaa aineiden biologisia merkkejä kehossa (esim. verestä). Altistus voidaan myös mallintaa käyttämällä eksposuremallinnusta, joka ottaa huomioon reitit (hengitys, dermal, suun kautta), käytön kuvaukset ja ajalliset vaihtelut. Data yhdistetään skenaarioihin ja populaatiokohtaisiin parametreihin, jolloin voidaan tuottaa arviot yleisestä altistumisesta ja yksilöllisistä poikkeamista.

Altistumisarvio on osa kokonaisriskinarviointia ja sen tulokset käytetään riskienhallinnassa sekä sääntelyssä. Esimerkiksi Euroopan unionin kemikaaliturvallisuuslainsäädännössä REACH- ja CLP-säädökset sekä kansallinen viranomaistoiminta hyödyntävät altistusprosesseja; Suomessa ne tukevat työterveyden, ympäristöterveyden ja kemikaaliturvallisuuden päätöksiä.

Rajoitteet ja epävarmuudet huomioidaan, sillä tiedon puute, yksilöihin kohdistuva vaihtelu sekä mittaus- tai mallintusvirheet voivat vaikuttaa tuloksiin. Siksi altistus esitetään usein epävarmuus- ja herkkyysanalyysien muodossa, ja tulokset voivat sisältää sekä ulkoisia pitoisuuksia että sisäisiä doseja (mg/kg päivässä).