Alleikirjoitus

Alleikirjoitus tarkoittaa sitoutumisen osoittamista asiakirjaan kirjoitetulla nimellä tai muulla tunnistettavalla tavalla. Etymologisesti sana muodostuu osista alle ja kirjoitus, viitaten perinteeseen, jossa henkilön nimi kirjoitettiin asiakirjan loppuun hänen hyväksyntänsä osoittamiseksi.

Käytännössä allekirjoitus voi olla käsin kirjoitettu nimi, nimikirjaimet, leima tai sähköinen tunniste. Tärkeintä on, että allekirjoittaja voidaan tunnistaa ja että hän ilmaisemansa suostumus tai hyväksyntä voidaan tarvittaessa todentaa. Sähköiset allekirjoitukset ovat yleistyneet, ja niillä voidaan osoittaa sekä henkilöllisyys että allekirjoituksen eheys digitaalisessa muodossa.

Oikeudellinen merkitys: allekirjoitus toimii todisteena siitä, että osapuolet ovat hyväksyneet asiakirjan sisällön ja sitoutuneet siihen. Se antaa usein todistusarvoa sopimuksen olemassaolosta ja voimaansa, mutta tarkka muodollinen vaatimus voi vaihdella tilanteen mukaan. Joissakin tapauksissa asiakirja on vahvistettava todistajan todistelulla, notaarin varmennuksella tai muulla viranomaismenettelyllä.

Sähköinen allekirjoitus: EU:n eIDAS-asetus säätelee sähköisiä allekirjoituksia ja määrittelee kolme tasoa: yksinkertainen, kehittynyt ja laadukas (qualified) sähköinen allekirjoitus. Laadukas sähköinen allekirjoitus on oikeudellisesti sitova samalla tavalla kuin käsin kirjoitettu allekirjoitus, kun asetuksen vaatimukset täyttyvät. Suomessa ja muissa EU-maissa käytetään luotettavia palveluntarjoajia sekä sertifikaatteja identiteetin varmistamiseen ja allekirjoitusten oikeellisuuden turvaamiseen.

Arjen käytössä allekirjoitukset ovat keskeisiä sopimusten, viranomaisasiakirjojen ja kaupankäynnin voimaan saattamisessa. Huolellinen arkistointi, allekirjoituksen aitouden varmistaminen ja asianmukainen käsittely ovat olennaisia tekijöitä, kun sopimukset ja muut oikeudellisesti sitovat asiakirjat laaditaan ja käytetään.