Alkukirjaimelliset

Alkukirjaimelliset on kirjoitus- ja kieliopillinen termi, jota käytetään kuvaamaan ilmiöitä, joissa peräkkäisten sanojen, rivien tai osien alkukirjaimet muodostavat uuden sanan, viestin tai rakenteen. Tämä ominaisuus liittyy erityisesti akrostikkoihin, joissa ensimmäiset kirjaimet muodostavat sanan tai luvun. Alkukirjaimelliset ei sinänsä tarkoita alliterointia, jossa kyse on saman äänteellisen toiston, vaan alkukirjainten järjestyksen tuottamasta viestistä tai merkityksestä.

Käyttökohteita ovat kirjallisuus, opetustekstit, muistiinpanot ja pulmapelit. Akrostikot toimivat usein nimeämisen välineinä, muistuttimina tai viestien koodauksena. Esimerkkinä voidaan käyttää runoa, jossa jokaisen säkeiden alkukirjain muodostaa sanoja tai nimiä, tai listaa, jonka alkuosat muodostavat muistilauseen.

Esimerkki: runo, jonka rivien alkukirjaimet muodostavat sanan MINÄ:

Metsä kuiskii.

Ilta laskee.

Nauru häivähtää.

Äänet säteilevät.

Alkukirjaimelliset ilmiöt voivat esiintyä sekä runoudessa että proosassa, ja niitä käytetään myös opetuksessa muistitekniikkana tai luovien nimien ja brändien muodostuksessa. Termi ei ole täysin vakiintunut kielen tutkimuksessa, ja sitä käytetään kuvaamaan ominaisuutta, jonka yleisempiä vastaavia käsitteitä ovat akrostikko, akronyymi ja alliteraatio.

Lisätietoja: akrostikko, akronyymi, alliteraatio, muistitekniikat.