Aliverkkojen

Aliverkkojen käsite viittaa suuremman IP-verkko-alueen jakamiseen pienempiin osiin. Jokaisella aliverkolla on oma verkko-osoitteensa ja omat reitityssäännöt, ja reititin erottelee liikenteen aliverkkojen välillä. Aliverkkojen avulla osoitteiden käyttöä voidaan hallita paremmin, reititys helpottuu ja turvallisuus paranee, kun liikenne voidaan rajata loogisesti.

IPv4-verkossa aliverkko määritellään netmaskin tai CIDR-merkinnän avulla. Esimerkki: 192.168.0.0/24 tarkoittaa aliverkkoa, joka tarjoaa enimmillään 256 osoitetta, joista noin 254 käytettävissä isäntäosoitteina (verkko- ja broadcast-osoitteet varattuina). Yleisesti käytetään useampia pienempiä aliverkkoja, jotta osoitteet riittävät eri osastoille ja palveluille.

IPv6-verkossa aliverkkoja hallitaan prefixillä, tyypillisesti /64. Jokaisella aliverkolla on näin oma osoitealueensa, ja linkin osoitteet ovat huomattavasti suurempia kuin IPv4-aikakaudella.

Suunnittelussa määritellään tarvittavat aliverkkojen määrät ja koko sekä laaditaan osoitejakosuunnitelma. Tämä mahdollistaa hallitun osoitteidenjaon ja vähentää reititysvaivaa. Aliverkkoja käytetään usein yhdessä VLANien kanssa, jolloin liikenne pysyy erillään sekä loogisissa että fyysisissä verkoissa.

Reititys ja turvallisuus huomioidaan aliverkkojen suunnittelussa. Mahdollisia toimenpiteitä ovat osoiteavaruuden summaraatio (route aggregation), ACL-säännöt sekä palomuurit aliverkkojen välillä. Hyvin suunnitellut aliverkkojen ratkaisut parantavat verkon tehokkuutta, hallittavuutta ja turvallisuutta.