Alistuskonjunktio

Alistuskonjunktio on kieliopillinen termi, jolla tarkoitetaan konjunktioita, jotka liittävät päälauseen alisteiseen lauseeseen. Alisteinen lause ilmaisee suhteen, kuten ajan, syyn, ehdon, tarkoituksen tai vastikohdan suhteessa päälauseeseen. Alistuskonjunktiot eroavat rinnastuskonjunktioista, jotka yhdistävät päälauseita ilman alisteista lausetta.

Yleisimmät alistuskonjunktiot ovat että, ettei, kun, kunnes, ennen kuin, jos, mikäli, koska, jotta sekä vaikka. Lisäksi on ilmaisuita kuten jollei ja sen sijaan että. Alisteinen lause alkaa näillä konjunktioilla ja sisältää oman verbi- tai lausejohdon, joka voi poiketa päälauseen ilmaisusta.

Esimerkkejä:

Tiedän, että hän tulee. (sivulause toimii objektina)

Jos sataa, pysyn sisällä. (ehdon ilmaus)

Hän lähti, koska oli kiire. (syy)

Täydellistä, jotta kaikki olisi kunnossa. (tarkoitus)

Vaikka sataa, menemme ulos. (vastakohdan ilmaus)

Syntaktisesti alistuskonjunktio sijaitsee yleensä alisteisen lauseen alussa. Suomen kielessä alisteinen lause voi olla ennen tai jälkeen päälauseen, mutta pää- ja alilauseen sanajärjestys noudattaa samaa perusjärjestystä kuin yksittäisessä lauseessa. Monesti alisteinen lause, erityisesti objektin sisällä, voi olla kytkettynä myös muihin konjunktioihin tai ilmauksin, kuten että-kaavan kautta.