Alihankintarajoitukset

Alihankintarajoitukset ovat sääntöjä, ehtoja tai määräyksiä, jotka rajoittavat tai säätelevät alihankinnan käyttöä hankintaprosessissa ja sopimuksen toteutuksessa. Niillä pyritään varmistamaan työn laatu, vastuukysymykset, turvallisuus sekä hankinnan tulosten valvonta.

Rajoitukset voivat ilmetä monin tavoin: ennen sopimuksen allekirjoittamista hankintayksikkö voi edellyttää alihankkijoiden ennakkoilmoitusta tai hyväksyntää; ne voivat rajoittaa alihankinnan osuutta sopimuksen toteutuksessa; tai ne voivat kieltää joidenkin kriittisten tehtävien siirtämisen ulkopuolisille. Lisäksi sopimuksessa voidaan edellyttää, että pääurakoitsija vastaa alihankkijoistaan ja heidän suorituskyvyistään ja että alihankkijoiden tulee täyttää tietyt laatu-, taloudelliset tai oikeudelliset vaatimukset.

EU- ja kansallisessa lainsäädännössä alihankinta on yleensä sallittua, mutta rajoitusten on oltava syrjimättömiä, läpinäkyviä ja oikeudenmukaisia. Suomessa julkisista hankinnoista annetut lait sekä EU-direktiivit tarjoavat puitteet, joiden puitteissa alihankintasääntöjä voidaan soveltaa. Sopimuksen pääurakoitsija vastaa lopullisesti myös alihankkijoiden toiminnasta ja heidän noudattamistaan velvoitteista, kuten työntekijöiden oikeuksista, turvallisuudesta ja tekijänoikeuksista.

Alihankintarajoitukset vaikuttavat kilpailuun, riskien hallintaan ja projektin valvontaan. Ne voivat lisätä kustannusten hallintaa ja laatupoikkeamien hallintaa, mutta myös rajoittaa tarjousten monipuolisuutta tai aiheuttaa viiveitä. On tärkeää, että rajoitukset ovat kohtuullisia, hyvin perusteltuja ja kirjataan selkeästi sekä tarjousvaiheessa että sopimuksessa.

Parhaat käytännöt sisältävät selkeät kelpoisuusvaatimukset alihankkijoille, prosessin hyväksyntien ja valvonnan mekanismit, oikeuden käyttää korvaavia alihankkijoita sekä menettelyt kilpailukyvyn ja säädösten noudattamisen seuraamiseksi.