Alaviitteeseen

Alaviitteeseen viittaaminen ja alaviitteet yleisesti

Alaviite (footnote) on huomautus tai lähdeviite, joka sijaitsee sivun alalaidassa tai luvun lopussa. Sen tarkoituksena on tarjota lähdeaineistoa, tarkennuksia tai lisätietoja ilman, että pääteksti häiriintyisi liiallisella tekstimäärällä. Alaviitteet auttavat perustelemaan väitteet, osoittamaan lähteet ja mahdollistamaan lisälukemisen ilman, että lukija menettää tutkimuksen sujuvuuden.

Sijoitus, numerointi ja sisältö

Alaviitteet merkitään päätekstissä yleensä numeroin ja/tai symbolilla. Yleensä numero on superscript-merkintä, joka osoittaa alaviitteeseen tekstin lopussa sivun alalaidassa. Jokainen viite vastaa yhtä alaviitettä, jonka sisältö löytyy sen sivun alalaidasta. Alaviitteessä voidaan esittää bibliografiset tiedot (kirjoittaja, teos, julkaisuvuosi, sivunumero) sekä mahdollisesti lyhyen selvennyksen tai lainauksen lähteestä. Tarkka muotoilutapa riippuu valitusta viittaus- ja julkaisutyylistä (esimerkiksi APA, Chicago, MLA).

Käyttö ja käytännöt

Alaviitteitä käytetään erityisesti tieteellisessä ja akateemisessa kirjoittamisessa lähteiden merkitsemiseen sekä tekstin lisäselvitysten tarjoamiseen. Niitä tulisi käyttää harkiten, jotta pääteksti pysyy selkeänä ja sujuvana. Alaviitteet eroavat loppuviitteistä (loppuviite/ endnote), jotka sijaitsevat kappaleen tai koko teoksen lopussa. Joillakin digitalisilla alustoilla alaviitteet voivat olla linkitettyjä, jolloin lukija voi siirtyä noteihin napauttamalla.

Käyttö suomen kielessä

Sana-alaki, muodossa alaviitteeseen, viittaa illatiiviseen muotoon, jolla tarkoitetaan toimintaa tai siirtymää “alaviitteeseen” asti. Esimerkiksi sanottaessa “katso alaviitteeseen 2” tai “lisätietoja on alaviitteeseen,” viitataan kyseiseen noteihin. Yhtenäisen käytännön ylläpitäminen suunnittelutyylissä on tärkeää lukijan ohjaamiseksi.