Alaluokat

Alaluokat (subclasses) ovat olio-ohjelmoinnissa luokkia, jotka periytyvät toiselta luokalta, yleisesti yläluokalta (superluokalta). Ne voivat käyttää perittyjä ominaisuuksia ja toimintoja sekä muokata niitä ja lisätä uusia ominaisuuksia sekä metodeja. Näin alaluokat voivat laajentaa ja eriyttää yläluokan käyttäytymistä ilman, että samaa toiminnallisuutta täytyy toteuttaa uudestaan.

Alaluokat voivat korvata yläluokan metodien käyttäytymisen valitsemalla ylikirjoittamisen (override). Tämä mahdollistaa polimorfian, jolloin sama koodi voi käsitellä eri alaluokkia yhtenäisenä riippumatta siitä, minkä tarkalleen ottaen alaluokan lopullinen toteutus on. Rakentajat ja jäsenet voivat hyödyntää perittyä tilaa sekä lisätä uusia ominaisuuksia ja toimintoja, joita ei ollut yläluokassa.

Perintää käytetään monissa ohjelmointikielissä erilaisten mallien mukaan. Usein on mahdollista periytyä yhdestä yläluokasta (yksittäinen perintä) ja samalla toteuttaa useita rajapintoja tai sopimuksia (rajapinnat). Monipuolisessa perinnässä, kuten C++:ssa, voidaan käyttää myös moniperintää; yksinkertaisemmissa kielissä, kuten Javassa, perinnän lisäksi käytetään rajapintoja. Eri kielissä perintäilmaston vivahteet vaikuttavat suunnitteluun ja yhteensopivuuteen.

Esimerkki Pythonista: class Vehicle: def move(self): pass; class Car(Vehicle): def move(self): super().move(); print('Car moves'). Tämä osoittaa, kuinka alaluokka laajentaa ja muokkaa yläluokan toimintoa.

Käytännössä alaluokkien suunnittelussa keskitytään uudelleenkäytettävyyden, laajennettavuuden ja sopimusten noudattamisen varmistamiseen. Liiallinen kytkeytyminen yläluokkaan voidaan välttää hyvällä arkkitehtuurilla ja riittävällä abstraktiolla.