Alalauseista

Alalauseista (ala-lauseet) ovat lauseen osia, jotka eivät voi esiintyä itsenäisesti vaan tarvitsevat päälauseen, jotta ne muodostavat täyden lauseen sekä syntaktisesti että semantisesti. Ne voivat toimia monenlaisina rakenteina: nimilauseina, adjektiivisina (relatiivisina) lauseina sekä adverbiaalilauseina. Lisäksi niihin kuuluu non-finite eli epäsäännöllisesti taivuttuvia, participialisaaneja lauseita.

Nimilauseet ovat alalauseita, jotka toimivat pääasiassa substantiivin tavoin. Ne voivat olla esimerkiksi objektina tai täydennyksenä päälauseessa. Esimerkki: Sanon, että tämä on ratkaisu. Tässä että-lause sisältää väitteen sisällön ja toimii luonteeltaan objekti- tai sisällön ilmaisevana alalauseena.

Adjektiivisina (relatiivisina) lauseina alalauseet kuvaavat tai määrittävät substantiivia. Esimerkki: Kirja, jonka ostin eilen, on pöydällä. Tässä relaatiopronomini joka/jonka viittaa pääsanalle ja antaa lisätietoa.

Adverbiaalilauseet modifioivat päälauseen aikaan, paikkaan, syyhyn, ehtoon tai tarkoitukseen. Esimerkkejä: Kun hän saapuu, aloitamme kokouksen. Koska satoi, jäimme sisälle. Jos sinulla on aikaa, soita minulle.

Non-finite eli partisiippilauseet ovat alalauseita, joissa ei ole pääverbin taivutus finite-muodossa. Esimerkkejä: Tullen kotiin, hän huomasi valon olevan päällä. Lopetettuaan työnsä, hän lähti. Näissä lauseissa käytetään partisiippeja ilmaisten aikaa tai syytä.

Alalauseet voivat sijoittua sekä päälauseen eteen että jälkeen, ja niiden erottaminen toisistaan sekä päälauseesta tapahtuu usein pilkulla. Ne ovat keskeinen osa suomen lauserakennetta ja mahdollistavat monipuolisen ilmaisun.