Aktiutilitarismi

Aktiutilitarismi on etiikan suuntaus, jonka mukaan moraalinen oikeutus määräytyy tekojen seurausten perusteella. Moraalisesti oikea teko on sellainen, joka tuottaa suurimman määrän hyvinvointia tai onnellisuutta suurimmalle ihmisjoukolle verrattuna kaikkiin muihin mahdollisiin teoihin tässä tilanteessa.

Keskeinen piirre on yksittäisen teon arviointi sen seurauksien kautta. Toisin kuin joissain sääntöihin pohjautuvissa lidოთა malleissa, aktiutilitaristit painottavat teon tuloksia eikä yleisiä sääntöjä. Päätöksenteossa punnitaan todennäköisyyksiä, laajuutta, kestoa ja kärsivien sekä hyötyjien määrää, jotta yhteinen hyvin maksimoituisi tilannekohtaisesti.

Aktiutilitarismi yhdistetään usein Jeremy Benthamiin, jonka mukaan tekoja tulisi arvioida niiden tuottaman onnellisuuden perusteella. John Stuart Millin katsotaan yleensä edustavan utilitaristisen perinteen laajempaa keskustelua laadullisista nautinnon eroista; monet kuitenkin katsovat hänen edustavan ennemminkin sääntöutilitarismia.

Kritiikissä korostetaan, että teot voisivat epäreilun kaltaisilla seurauksilla oikeuttaa yksilöiden oikeuksien rikkomisen tai haitalliset valinnat. Lisäksi mittausongelmat ja seurausten ennustaminen asettavat käytännön rajoja. Puolustajat huomauttavat, että hyötynäkökulman voi ja tulisi sovittaa perusoikeuksiin ja oikeudenmukaisuuteen sekä harkiten käytettäviin rajoituksiin.