Aikalähteet

Aikalähteet ovat tutkimusajankohdasta riippumatta kyseiseltä aikakaudelta peräisin olevia lähteitä, jotka antavat suoraa todistusta tapahtumista, ihmisistä ja yhteiskunnallisista ilmiöistä. Niitä kutsutaan usein ensisijaisiksi lähteiksi, toisin kuin jälkikirjoituksilla tai myöhemmin syntyneillä analyyseillä, jotka kuvaavat tai tulkitsevat menneisyyttä.

Lajit ja esimerkit. Aikalähteet voivat olla kirjallisia, suullisia sekä visuaalisia tai materiaalisia. Kirjallisia lähteitä ovat viranomaisasiakirjat, kirjeet, päiväkirjat ja sanomalehdet sekä muut aikakauden kirjoitetut tekstit. Suullisia lähteitä ovat esimerkiksi haastattelut ja kertomukset, jotka ovat säilyneet aikakaudeltaan. Visuaaliset ja materiaalilähteet kattavat kartat, piirrokset, kuvat sekä arkiset esineet ja arkeologiset löydöt, jotka kertovat aikansa olosuhteista ja käytännöistä.

Arviointi ja käyttö. Aikalähteet vaativat kriittistä arviointia: ne voivat olla puolueellisia, tarkoitushakuisia tai rajoittuneita kattavuudeltaan. Lähteen alkuperä, konteksti, kirjoittajan asema ja mahdolliset kopiointi- tai tulkintavirheet on otettava huomioon. Aikalähteiden hyödyntäminen edellyttää vertailua muiden lähteiden kanssa ja mahdollisesti useiden eri lähteiden triangulaatiota, jotta kehittyy luotettava kuva menneestä todellisuudesta.

Rajoitteet. Aikalähteet eivät yksinään anna täydellistä kuvaa, vaan ne heijastavat aikakauden valintoja, hierarkioita ja valvontaa. Lisäksi monilla alueilla ja aikakausilla on säilyneisyyden puutteita, jolloin tutkija täydentää aineistoa muilla lähteillä ja nykytutkimuksen näkökulmilla.