Ahmimishäiriöön

Ahmimishäiriö (binge eating disorder, BED) on syömishäiriö, jossa toistuvat ahmimiskohtaukset tapahtuvat hallinnan menettämisen tunteen kera ja ruokaa syödään suuria määriä tilanteista riippumatta. Kohtaukset ovat usein nopeita, ja niiden jälkeen henkilö voi tuntea syyllisyyttä, häpeää tai masennusta. Toisin kuin bulimiassa, BED:hen ei yleensä liity säännönmukaisia purkautumisia tai kompensoivia toimenpiteitä.

Esitys ja taustatekijät: BED esiintyy arviolta noin 1–3 prosentilla aikuisväestöstä, ja se on hieman yleisempi naisilla kuin miehillä, mutta kuuluu kaikenikäisten ja monien taustojen ihmisten sairauksiin. Syytekijöitä ovat perinnölliset tekijät, aivojen ruokahalua säätelevien mekanismien poikkeamat, psykologiset tekijät sekä ympäristötekijät, kuten ruokakulttuuri ja stressi. Henkilöt voivat kärsiä ylipainosta sekä siihen liittyvistä fyysisistä ja psykologisista vaikutuksista.

Diagnoosi ja erotus: Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon sekä kansainvälisiin kriteereihin (DSM-5-IR/ICD-11). Tapahtumien on oltava toistuvia ja aiheutettava merkittävää ahdistusta; kohtauksia esiintyy usein vähintään kerran viikossa useiden kuukausien ajan. Tärkeä erotus on bulimia nervosa, jossa on usein kompensoivia toimintoja kuten oksentelua tai liiallista liikuntaa.

Hoito: Yhdistelmä psykoterapiaa, ravitsemuksellista neuvontaa ja liikuntaa. Tehokkaita lähestymistapoja ovat kognitiivis-behavioraalinen terapia (CBT) ja interpersoonallinen terapia (IPT). Lääkityksen voi tukea hoitoa, ja lisdexamfetamiini (Vyvanse) on hyväksytty BED:n hoitoon aikuisilla joissakin maissa. Hoito suunnataan yksilöllisesti ja sisältää usein myös tukiverkoston ja seurantakäyntejä.