2Danimoinnin

2D-animaatio on animaation muoto, jossa kuvat esitetään kahdella tasolla, eli leveydellä ja korkeudella. Liike syntyy peräkkäisten kehysten välillä, jolloin hahmot ja esineet muuttavat asentoa tai muotoa.

Historiaan kuuluu varhaiset liikkuvat piirrokset, mutta merkittäviä edistysaskeleita tuli 1930-luvulla cel-animaatiossa Disneyllä. Digitaalinen 2D-animaatio yleistyi 1990-luvulla ohjelmistoilla kuten Flash (nykyisin Adobe Animate), Toon Boom Harmony ja OpenToonz, jotka mahdollistivat helpomman tuotannon sekä vektoripohjaisen piirtämisen.

Tekniikoita on useita. Perinteinen frame-by-frame-animointi on käsin piirrettyä; cutout-tekniikassa hahmot koostuvat erillisistä osista ja liikkuvat kuin nukkien avulla; 2D-skeletointi eli rigging mahdollistaa liikkeen hallinnan luurankojen avulla. Lisäksi käytetään sekä vektor- että bittikartta- piirtoja.

Työprosessi etenee tyypillisesti ideasta tarinankertoon: luonnokset, storyboards, animatic, layout, animaatio, värit ja kompositointi ennen lopullista renderöintiä. Äänet tuotetaan usein samanaikaisesti tai jälkikäteen.

Suosittuja työkaluja ovat Adobe Animate, Toon Boom Harmony, TVPaint sekä OpenToonz ja Synfig.

2D-animaatiota käytetään elokuvissa, televisiossa, mainoksissa, verkkosisällössä ja peleissä. Sen etuja ovat kustannustehokkuus, skaalautuvuus ja nopea muokkattavuus. Rajoitteita ovat ilmaisuvoiman ja syvyyden tunteen tuottaminen sekä työmäärä, jos tuotanto perustuu käsin piirrettyyn sisältöön.