Äänikoodausmenetelmien

Äänikoodausmenetelmät, tunnetaan myös nimellä äänenpakkausmenetelmät tai äänikoodaus, viittaavat digitaalisten äänisignaalien muuntamiseen ja tallentamiseen tai siirtämiseen tehokkaammassa muodossa. Tavoitteena on vähentää datan määrää, säilyttäen samalla mahdollisimman suuri osa alkuperäisestä äänenlaadusta. Tämä on välttämätöntä tallennustilan säästämiseksi ja tiedonsiirtonopeuden parantamiseksi esimerkiksi suoratoistopalveluissa ja tietoliikenteessä.

Menetelmät voidaan jakaa karkeasti kahteen luokkaan: häviöttömät ja häviölliset. Häviöttömät menetelmät, kuten FLAC (Free Lossless Audio Codec), pakkaavat äänen niin, että alkuperäinen signaali voidaan täysin rekonstruoida purkamisen jälkeen. Nämä menetelmät säilyttävät täydellisen äänenlaadun, mutta pakkaussuhde on yleensä pienempi. Häviölliset menetelmät, kuten MP3 (MPEG-1 Audio Layer III) ja AAC (Advanced Audio Coding), poistavat osan äänidatasta, jota ihmissilmä tai -korva ei yleensä havaitse. Tämä mahdollistaa huomattavasti tehokkaamman pakkauksen, mutta johtaa samalla pienen äänenlaadun heikkenemisen. Valinta menetelmien välillä riippuu käyttökohteesta ja vaaditusta tasapainosta tiedostokoon ja äänenlaadun välillä. Monet äänikoodausmenetelmät hyödyntävät psykoakustiikkaa, tutkien ihmisen kuulon rajoituksia ja ominaisuuksia optimaalisen pakkaamisen toteuttamiseksi.