Äänihuulten

Äänihuulet ovat kurkunpään sisällä kaksi elastista limakalvotaitetta, jotka värähtelemällä tuottavat ääntä. Niiden välinen rako tunnetaan glottiksenä (äänihuulten välinen aukko), ja sen tilavuus sekä ilmavirta määräävät, millaista ääntä syntyy puhuessa tai laulettaessa.

Anatomia ja rakenne: Äänihuulet koostuvat epiteelistä sekä useamman lamina proprian kerroksen muodostamasta rakenteesta, sekä sisäisestä lihasosasta, erityisesti m. thyroarytenoideus (vocalis). Kerrokset mahdollistavat jännityksen ja pituuden muutokset, joita säätelevät larynxin lihakset, kuten cricothyroideus ja muut rekurrenttiset laryngeal- lihakset. Tämä rakenteellinen järjestelmä antaa äänille dynamiikan, jolla niitä voi säätää puheen ja laulun eri ääniä varten.

Toiminta: Kun ilma virtaa yläilman kurkunpään kautta, äänihuulet värähtelevät ja muodostavat soinnin tai äänteitä. Äänen korkeus riippuu äänijänteiden pituudesta ja jännityksestä: pidemmät ja kireämmät äänijänteet tuottavat korkeampia ääniä. Äänen voimakkuus riippuu subglottisen paineen sekä hengitysvoiman käytöstä.

Terveyden ja sairauksien kannalta äänihuulet ovat herkkiä käytölle ja vaurioille. Tavallisimpia tiloja ovat äänien nodulit, polyypit, Reinke-ödeema sekä laryngitis, jotka voivat heikentää äänenlaatua. Diagnostinen arvio tehdään tavallisesti kurkkanäyttein (kurkkupeili tai laryngoskooppi) ja joskus stroboskopian avulla. Hoitoon kuuluu ääniterapia sekä tarvittaessa kirurginen hoito.