Äänestysjärjestelmät

Äänestysjärjestelmät ovat sääntöjen ja periaatteiden kokonaisuus, joiden mukaan äänet muutetaan eduskuntaan, kunnallisvaltuustoihin tai muihin hallinnollisiin elimiin. Ne määrittelevät, miten paljon tukea kukin ehdokas tai puolue saa, miten vaalipiirit muodostuvat ja miten voitto määritellään. Eri järjestelmät vaikuttavat sekä edustuksen arvojärjestykseen että poliittiseen käytökseen.

Yleisimmät järjestelmät jakautuvat kahteen pääryhmään: enemmistö- tai yksikamarisissa vaaleissa käytettävät järjestelmät sekä suhteelliset (proportionalistiset) järjestelmät. Enemmistöjärjestelmissä, kuten first-past-the-post (FPTP) tai kaksivierinen järjestelmä, voittaja on se, jolla on suurin äänimäärä, eikä vaatita välttämättä yli puolia kaikista äänistä. Tämä voi johtaa suurten puolueiden dominointiin ja pienempien puolien äänestä piiloutumiseen. Suhteelliset järjestelmät pyrkivät jakamaan paikat puolueiden saamien äänien suhteessa. Yleisiä muotoja ovat listapohjaiset järjestelmät (enemmistö- tai avoimet/kiinnitetyt listat), joissa paikoista suoritetaan jakolasku kuten D’Hondt tai Sainte-Laguë. Avoin lista antaa äänestäjille mahdollisuuden vaikuttaa ehdokkaisiin listalla, kun taas suljettu lista ohjaa äänet suoraan puolueen valitseman listan mukaan.

Sekoitetut järjestelmät yhdistävät piirteitä sekä suhteellisesta että enemmistöperusteisesta lähestymistavasta, usein lisäämällä sekä paikallisia aluehallituksia että puolueiden kokonaiskannatuksen vaikuttavia paikkoja. Esimerkkejä ovat erilaiset sekoitetut järjestelmät (MMP, MMM). Järjestelmien valinnat vaikuttavat koalitioiden todennäköisyyksiin, pienpuolien mahdollisuuksiin ja äänestäjien politisoidun käyttäytymisen dynamiikkaan.

Käytännön huomioita ovat alueellinen ja kaupungeittainen paikkajako, äänestysaktiivisuus, sekä järjestelmän tekninen ja hallinnollinen monimutkaisuus. Kaikkien järjestelmien tavoitteena on tasapainottaa edustuksen tarkkuus, poliittinen vakaus ja legitimiteetti, ottaen huomioon kulttuuriset ja historialliset erityispiirteet.