Ääneneristävyysmittaukset

Ääneneristävyysmittaukset ovat rakennusten tilojen välisen äänieristyksen arviointiin kohdistuvia mittauksia, joiden tarkoituksena on määrittää, kuinka hyvin äänet, kuten puhe tai musiikki, eivät siirry tilasta toiseen. Mittauksia käytetään sekä uuden rakentamisen että olemassa olevan rakennuksen korjausten yhteydessä varmistamaan rakennusmääräysten ja laadullisten tavoitteiden toteutuminen.

Mittaustavat ja mittaustulokset

Ääneneristävyysmittaukset jakautuvat yleensä ilmaääneneristävyydelle (airborne sound insulation) sekä iskukohinan ääneneristävyydelle (impact sound insulation). Laboratorio- ja kenttämittauksissa käytetään standardoitua menettelyä, jossa lähettävä tila (lähteruumi) tuottaa äänianteita ja vastaanottava tila mitataan. Yleisiä mittausarvoja ovat Rw (weighted apparent sound reduction index) sekä DnT,w/LnT,w (ääneneristävyys yksittäisten rakenteiden kohdalla, huomioiden taustaäänet ja tilajärjestelyt). Iskusuiseen iskuääniraitaan liittyviä arvoja voidaan esittää L'nT,w tai LnT,w. Standardeina käytetään ISO/EN-sertifioituja menetelmiä kuten ISO 717-sarjaa.

Mittaustapa ja toteutus

Mittausten laadun varmistamiseksi määritellään lähetys- ja vastaanottotilat siten, että tilojen koko, tilakäytävät ja ilmanpinnan taustakohina sekä tilojen pintojen ominaisuudet ovat kontrolloidut. Lähettimessä käytetään äänilähdettä (esim. pinkki kohina tai taajuusyhdisteinen virta) ja vastaanottimissa mitataan kuulonlaskun eteneminen sallitussa tilassa mikrofonein. Laboratoriomenetelmissä ympäristön akustiset olosuhteet ovat tarkasti kontrolloituja; kenttämittauksissa korjauksia voidaan tehdä vastaavien standardien mukaan, jolloin tuloksista voidaan tehdä vertailua asuinolosuhteisiin.

Tulosten tulkinta ja sovellukset

Mittauspäämäärä on osoittaa, täyttääkö rakennus- tai rakennelmuvaatimukset sekä antaa suunnittelulle ja toteutukselle palautetta. Tuloksia käytetään rakennusten suunnittelun, korjausten sekä yhteisten tilojen äänieristävyyden vertailuun. Lisäksi mittaustulokset voivat vaikuttaa rakennusvalvontaan, luokituksiin ja asukkaiden viihtyvyyden varmistamiseen. Rajoituksina ovat mittausolosuhteiden vaihtelu, tilan melutaso sekä flankaattorin (flanking) vaikutukset, jotka voivat muuttaa mittaustuloksia.