äänneyhteydet

Äänneyhteydet ovat äänteiden välisiä yhteyksiä, joiden seurauksena äänteiden todellinen ääntäminen riippuu kontekstista. Ne kuvaavat miten sama foneemi voi saada eri muodon riippuen ympäröivistä äänteistä, sanojen kontekstista ja morfeemisista rajoista. Tyypillisesti äänneyhteydet käsittävät koartikulaation, assimilaatio ja dissimilaatio, allofoniset vaihtelut sekä morfophonologiset muutokset. Ne voivat esiintyä sekä sanan sisällä että sanan rajalla (sandhi-ilmiöt).

Koartikulaatio tarkoittaa äänteiden välisiä artikulaatioon vaikuttavia vaikutuksia: esimerkiksi sanojen tai morfeemien ääntäminen muuttuu riippuen siitä millaisia äänteitä ympärillä on. Assimilaatio on äänteen sopeutumista naapurien mukaan. Dissimilaatio on päinvastaista. Allofoniset vaihtelut ovat äänteen todellisia muotoja, joita sama foneemi voi muodostaa ympäristön mukaan. Epenteesi lisää äänteitä, jotta äännejärjestys on helpompi lausua. Morfophonologiset muutokset kattoivat tilanteet, joissa morfeemien rajat voivat muuttaa äänteiden muotoa.

Äänneyhteydet ovat keskeinen käsite sekä fonologiassa että morfologiassa, ja ne auttavat selittämään ääntämystä, sananmuodostusta sekä murteiden ja lainasanojen sopeutumista. Niiden avulla voidaan ymmärtää, miksi kielen variointi on mahdollista ja miten kieli sopeutuu lisäämään tai muuttamaan äänteiden järjestystä.