äännesarjoissa

Äännesarjoissa tarkoittaa äänteiden järjestystä, joka esiintyy sanojen, morfemien tai puheen ilmaisussa. Kyse on sekä konsonanttien että vokaalien muodostamista jaksoista ja jonoista. Siksi äännesarjat ovat keskeinen käsite sekä fonetiikassa että fonologiassa: ne kuvaavat, miten äänteet ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ja miten niiden ääntäminen muuttuu kontekstin mukaan.

Analysoitaessa äännesarjoja tutkitaan muun muassa, millaisia äännesarjoja tietyssä kielessä sallitaan (fonotaktiikka) ja miten äänteet sopeutuvat toistensa vaikutuksesta (assimilaatiot ja koartikulaatio). Äännesarjoja käytetään myös kuvaamaan äänteiden esiintymisjärjestyksiä sanan sisällä sekä sanavälisten yhteyksien osalta; ne auttavat ymmärtämään allofonian ilmiöitä ja äänteiden kontekstuaalista vaihtelua.

Menetelmät: tutkimuksessa yhdistetään havainto- ja kokeelliset menetelmät. Äänteiden järjestystä analysoidaan akustisesti sekä kuulon varassa, esimerkiksi spektrianalyyseilla ja formanttitietojen tarkastelulla, sekä perinteisellä kuuntelulla. Lisäksi käytetään korpuksia ja tilastollisia malleja äännesarjojen yleisyyden ja vaihtelun selvittämiseksi.

Käyttökohteet: äännesarjojen tutkimus tukee kielioppien laatimista, puheentunnistusta ja puhesynteesiä sekä yleisesti kieliteknologiaa. Se auttaa myös ymmärtämään kirjoitetun kielen ja puhutun kielen välistä eroa sekä kielen kehitystä.

Lisätietoja: äännesarjojen käsite liittyy läheisesti fonetiikkaan, fonologiaan sekä kieliteknologiaan. Näin ollen äännesarjojen tutkimus muodostaa tärkeän osan nykykielitieteen analyysiä.