äänisignaalintyyppien

Äänisignaalityypit viittaavat erilaisiin tapoihin, joilla ääntä voidaan edustaa ja käsitellä digitaalisesti. Yleisin tyyppi on analoginen äänisignaali, joka on jatkuva aalto, joka muuttuu ajan mittaan. Digitaalisessa maailmassa analoginen signaali täytyy muuntaa digitaaliseen muotoon näytteenoton ja kvantisoinnin avulla.

Digitaaliset äänisignaalit voidaan luokitella useisiin kategorioihin. Pulssikoodimodulaatio (PCM) on yleisin digitaalinen ääniformaatti, jota käytetään esimerkiksi CD-levyillä ja digitaalisessa televisiolähetyksessä. PCM tallentaa äänen raakana, ilman pakkausta, mikä johtaa korkeaan äänenlaatuun mutta suurempiin tiedostokokoihin.

Pakattua ääntä käytetään yleisesti tallennustilan säästämiseksi ja tiedonsiirron helpottamiseksi. Pakkausmenetelmiä on kahdenlaisia: häviöttömiä ja häviöllisiä. Häviöttömät pakkausmenetelmät, kuten FLAC (Free Lossless Audio Codec), poistavat turhaa tietoa alkuperäisestä signaalista pakkaamatta sitä kuitenkaan siten, että äänenlaatu kärsisi. Häviölliset pakkausmenetelmät, kuten MP3 (MPEG-1 Audio Layer III) ja AAC (Advanced Audio Coding), poistavat kuultavissa olevaa tietoa, jota ihmiskorva ei havaitse. Tämä johtaa huomattavasti pienempiin tiedostokokoihin, mutta samalla äänenlaatu heikkenee.

Lisäksi puhutaan myös syntetisoidusta äänestä, joka luodaan tietokoneella algoritmisten prosessien avulla sen sijaan, että se tallennettaisiin fyysisestä lähteestä. Äänisignaalintyypin valinta riippuu käyttötarkoituksesta ja vaaditusta äänenlaadusta.