äänikorkeudeksi

Äänikorkeus, suomeksi myös sävelkorkeus tai puhekorkeus, viittaa siihen, kuinka korkealta tai matalalta ääni kuuluu. Se on yksi äänen tärkeimmistä ominaisuuksista yhdessä äänenvoimakkuuden, sointivärin ja keston kanssa. Äänikorkeuden määrää ensisijaisesti äänen värähtelyn taajuus, joka mitataan hertseinä (Hz). Korkeampi taajuus tarkoittaa korkeampaa äänikorkeutta ja matalampi taajuus matalampaa äänikorkeutta.

Ihmisäänen äänikorkeus vaihtelee merkittävästi sukupuolen, iän ja yksilöllisten ominaisuuksien mukaan. Pikkulasten ja naisten äänet ovat yleensä korkeampia kuin aikuisten miesten äänet, mikä johtuu äänihuulten erosta. Äänihuulten pituus ja paksuus vaikuttavat suoraan niiden värähtelytaajuuteen. Lisäksi puheen ja laulun aikana äänikorkeutta voidaan muuttaa tarkoituksellisesti lihasten avulla, jotka säätelevät äänihuulten kireyttä ja paksuutta.

Musiikissa äänikorkeudella on keskeinen rooli melodian, harmonian ja sävelasteikkojen muodostamisessa. Nuottien korkeus edustaa niiden äänikorkeutta. Äänikorkeuden havaitseminen on monimutkainen prosessi, johon osallistuu kuuloelin ja aivojen käsittely. Se on olennainen osa ihmisten välistä kommunikaatiota ja taiteellista ilmaisua.