äänenpituudessa

Äänenpituudessa on fysikaalinen käsite, joka kuvaa äänen tai värähtelyn värähtelyjen kokonaiskestoa ajan funktiosta. Se viittaa yleensä äänen taajuuteen suhteessa äänen korkeuteen, mutta termiä käytetään myös kuvaamaan äänen keston mittaa esimerkiksi musiikissa tai akustiikassa. Äänenpituuden käsitteellä ei ole yhtä yksiselitteistä määritelmää, sillä se riippuu kontekstista.

Akustiikassa äänenpituus tarkoittaa tavallisesti sitä aikaa, jonka ääni kestää tiettyjen kriteerien, kuten amplitudin tai äänenvoimakkuuden, pysyessä yli tietyn raja-arvon. Tämän avulla voidaan arvioida esimerkiksi musiikkilaitteiden tai äänentoistojärjestelmien suorituskykyä tai äänenlaatua. Äänenpituudella on yhteys myös äänen intensiteettiin, mutta ne eivät ole samat: äänenpituus liittyy äänen kestoon, kun taas intensiteetti mittaa äänen voimakkuutta.

Fysiikassa äänenpituus liittyy aallonpituuteen, joka on etäisyys yhden värähtelyn tai aallokohdan välillä. Äänen aallonpituus ja taajuus ovat kytköksissä, ja korkeampitaajuiset äänet voivat olla lyhyempiä aallokäyriltään, kun taas matalammat äänet voivat kestää pidempään tai olla pitempiä aallonpituudeltaan. Äänenpituutta voidaan mitata tai arvioida esimerkiksi käyttämällä spektrogrammeja tai kaikuluotaimia.

Yleisesti ottaen äänenpituus on tärkeä käsite akustiikassa, musiikkiteoriassa ja äänenkäsittelyssä, sillä se vaikuttaa äänen arviointiin, tallennukseen ja toistoon.