äänenabsorptiota

Äänenabsorptio, eli äänenabsorptio, tarkoittaa ääniaaltojen energian imeytymistä materiaalin tai rakenteen sisään siten, että osa energiasta muuttuu lämpöenergiaksi. Ilmiö on keskeinen rakennusten akustiikassa, äänitysstudioiden suunnittelussa sekä melunhallinnassa. Absorptiokerroin α kuvaa, kuinka suuri osa saapuvasta äänenergiasta absorberoidaan. α on arvo 0–1, ja se riippuu sekä taajuudesta että mittausmenetelmästä. Taajuusvasteessa suurin osa materiaaleista imee paremmin korkeilla taajuuksilla, mutta ominaisuudet voivat vaihdella huomattavasti taajuusalueittain.

Absorptio määritellään sekä normaalin incidenssin että diffuusin kentän oloissa. Absorptiokertoimia ilmoitetaan usein 1/3-octavivälysissä taajuuskaistoissa, mikä kuvaa materiaalin toimintaa eri taajuuksilla. Taajuusriippuvuus on tärkeä huomio rakennusten akustisessa suunnittelussa. Yleisesti käytettyjä mittaus- ja luokitustapoja ovat standardit kuten ISO 354 (äänen absorptiokerroin diffuusissa kentässä) sekä ISO 11654 (äänen absorptioluokitukset). Yhdysvaltalaisissa käytännöissä käytetään myös NRC-arvoja (Noise Reduction Coefficient), jotka ovat yksinkertaistettuja arvoja joiden mukaan koejärjestelmä arvioi absorptiota neljällä taajuusvaiheella.

Materiaaleja äänenabsorptioon ovat huokoiset ja kuitumaiset ratkaisut, kuten vaahtomuovi, mineraalivilla, lasivilla, tekstiili- ja kuitupaneelit sekä akustiset matot. Näillä materiaaleilla on erilainen suositeltu paksuus, tiheys ja käsittelytaipuudet, jotka vaikuttavat sekä tehokkuuteen että tilan ulkonäköön. Sovelluksia ovat koulutus- ja toimistotilat, konsertto- ja esitystilat, studiot sekä auto- ja avaruustekninen suunnittelu.

Äänenabsorptio on taajuus- ja ympäristötekijöistä riippuva ilmiö, jota pyritään hallitsemaan suunnittelun ja sopivien materiaalien avulla. Käyttötavasta riippuen tavoitteena voi olla esimerkiksi hiljentävä reverberaatioaika tai tasainen äänimasuuni.